Fiksu firma satsaa taiteeseen

Kulttuurivastuu voi olla seuraava trendi, kun suomalaisissa yrityksissä pohditaan brändäämistä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan taiteen sponsorointia pidetään merkkinä yrityksen menestyksestä, edelläkävijyydestä ja vakaasta tulevaisuudesta. Kenellä on varaa kieltäytyä?

On tullut aika päivittää käsitys, että suomalaiset olisivat urheilukansaa. Vastakkainasettelua lietsomatta todettakoon, että suomalaiset ovat vähintään yhtä vahvasti kulttuurikansaa.

Tilastokeskuksen viimeisimmän ajankäyttöä ja vapaa-aikaa tutkivan selvityksen mukaan 83 prosenttia 10 vuotta täyttäneistä suomalaisista käy vuoden aikana jossakin kulttuuritilaisuudessa. Työikäisistä eli 25-64 –vuotiaista useimmat (64%) käyvät vuosittain esittävän taiteen tapahtumissa, kuten konserteissa ja teatterissa, ja vähän yli puolet elokuvissa, museoissa ja näyttelyissä.

Urheilutapahtumat eivät ole yhteen lasketuissa kävijämäärissäkään mitaten yhtä vetovoimaisia kuin kulttuurilaitokset ja -tilaisuudet. Silti urheilua sponsoroidaan Suomessa neljä kertaa enemmän (131 miljoonaa euroa vuonna 2015) kuin kulttuuria (33 miljoonaa).

Miksi?

_

Monet säännöllisesti kulttuuria nauttivista ovat tutkimusten mukaan hyvin toimeentulevia – toisin sanoen maksukykyisiä – ja hyvin koulutettuja ylempiä toimihenkilöitä. Kulttuuritilaisuudet tavoittavat kuitenkin yhä erilaisempia kävijöitä. Eliittileima haalistuu.

Yleisöt liikkuvat ja monimuotoistuvat kaiken aikaa, ja kulttuuripalvelut ovat yhä useammalle se vetovoimatekijä, joka ohjaa esimerkiksi matkailua.
Suomen perustuslain 16.3 –pykälän mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Taide on siis perusoikeus, josta kaikkien kansalaisten tulisi voida nauttia niin halutessaan.

Valtion ja kuntien rahojen niukentuessa taiteen tekijät joutuvat kuitenkin etsimään myös yksityisiä tukijoita ja opettelemaan yritysyhteistyötä. Kulttuurisponsorointi kasvaa, joskin hitaasti, talouden nihkeästä suhdanteesta huolimatta.

Sponsorirahoitus voisikin olla osa taideinstituutioiden rahoituspohjaa ja nykyistä paljon suuremmassa roolissa yksittäisten tapahtumien tai investointien toteuttamisessa – kunhan taiteen autonomia säilyy.

_

Jos bisnekselleen myönteistä julkisuutta etsivä toimitusjohtaja näkee sponsoroinnin ainoastaan logona kaukalon laidassa tai ohjelmalehtisen takasivulla, häneltä jää paljon huomaamatta. Jos toimari tai taidelaitoksen johtaja kuvittelee lahjoittajan voivan puuttua taiteelliseen linjaan tai sisältöihin, heidän kannattaa päivittää käsityksensä.

Nykyaikainen yritysyhteistyö lähtee jaetuista arvoista ja yksilöllisistä sopimuksista, usein myös uudenlaisen ajattelun ja toimintatapojen etsimisestä, josta voivat hyötyä myös yleisö sekä asiakkaat, me kaikki.

Pitkäjänteisesti kehitetyn tai kokonaan uutta luovan kulttuurin tukeminen onkin paitsi fiksun myös rohkean ja tulevaisuuteen kurkottavan firman merkki. Valtaan sisältyy aina vastuu, mutta kuluttajan näkökulmasta tämä toimii myös toisin päin: vastuunsa kantava yritys ansaitsee enemmän valtaa.

Wienissä viime vuonna valmistuneessa selvityksessä todettiin, että taiteen tukeminen mielletään osaksi yritysten vakautta ja yhteisöjä vahvistavaa sosiaalista vastuullisutta. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun ohessa kulttuurivastuun kantaminen nähdään nyt sitoutumisena laatuun ja jatkuvuuteen.

Taidetta tukevat ja kulttuuriin panostavat yritykset luovat siis mielikuvaa, että ne tekevät hyvää ja niillä menee hyvin – ja tulee menemään myös jatkossa.

Fiksu firma satsaa taiteeseen.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran viestintätoimisto Drama Queen Communicationsin blogissa 11. helmikuuta 2016.

Avainsanat: , , , , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.