Taide voi olla aikakone, ajatusten, energian ja tunteiden siirtäjä, arvojen ja ennakkoluulojen mikroskooppi, muistigeneraattori, näkökulmien tehosekoitin…
Jotta voitaisiin perustella, miksi taide on ihmiselle tärkeää, olisi hyvä kyetä määrittelemään, mitä taide ylipäätään on ja mistä sen merkitys syntyy eli mihin sitä tarvitaan.
Taide on kuitenkin niin monimuotoista, moniulotteista, usein hyvin henkilökohtaista ja jatkuvasti muuntuvaa, että sitä on mahdoton tyhjentävästi määritellä. Ajassa, jota elämme, taiteen pitää silti yhä useammin puolustaa olemassaoloaan ja kustannustensa oikeutusta.
Harmillisen usein puolustuspuheenvuorot osoittautuvat turhiksi, kun päätökset on jo tehty ja kulttuurilaitos/-palvelu/-koulutus päätetty lakkauttaa; viimeisimpinä monet taiteentutkimuksen koulutusohjelmat Helsingin yliopistossa sekä erillinen valokuvauksen maisterintutkinto Aallossa.
Mikäli tätä kehitystä vastaan ei taistella ja suuntaa aktiivisesti käännetä, sivistysvaltion jälleenrakennus on aikanaan aloitettava nollasta.
Vakaassa ja vauraassa Suomessakin viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet näkyväksi sen, miten pientä osaa väestöstä taiteen tila aidosti kiinnostaa ja koskettaa. Juhlapuheissa taide on toki aina arvokasta, mutta jokapäiväisessä elämässä vaikuttaa olevan toisin. Tai sitten kaikkien voimat, keskittyminen ja aloitekyvyn rippeetkin menevät oman koronakestävyyden ylläpitämiseen.
Taiteen ja sen tutkimuksen tarve ei maailmasta katoa, vaikka tämän kuopan pohjalta katsoessa siltä vaikuttaisikin. Sillä millainen olisikaan sivilisaatio, jolta puuttuisi mielikuvitus, jokapäiväisen selviytymistason ylittävät pyrkimykset, teokset, jotka houkuttelevat eläytymään niin tulevaisuusutopioihin kuin esiin poimittuihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, filosofia ja uskonnot, keksinnöt ja monumentit, mahdottomaan kurkottavat ja muita innostavat tekijät – kaikenlainen tavanomaisesta poikkeava, kokeileva, uutta luova ajattelu?
Taidetta ei voi erottaa siitä, mihin ihminen pystyy, kun hänen on mahdollista miettiä muutakin kuin hengissä pysymistä.
–
Kirjailija Zadie Smith pohtii Intimations -esseekokoelmassaan taiteen merkitystä ja taiteilijan asemaa pandemia-aikana:
”Joskus minusta tuntuu, että kaikkein vaikuttavin taide on nimenomaan kokemista ja elämistä; se on rakkautta, joka on ymmärretty, ilmaistu ja osoitettu taideteoksen kautta, ja ehkä juuri siksi sen luojat ovat useimmiten olleet ihmisiä, jotka tuntevat olevansa maailmassa ypöyksin – ja jotka ovat juuri siksi keskittyneet yksistään käsillä olevaan tehtävään – eivätkä niitä, jotka elävät ’rakkaittensa parissa’. Sellainen taide on harvinaista: kaikki eivät voi istua yötä päivää risti-istunnassa kuin buddhistit ja mietiskellä perimmäisiä kysymyksiä.”
(Aavistuksia, suomennos Irmeli Ruuska)
Alaviitteessä Smith lisää vielä, että ”Ajatuksen taiteesta rakkauden osoituksena ei tarvitse olla höttöinen tai teennäisen positiivinen: näennäisesti mitä nihilistisin ja epäsentimentaalisinkin taide on muovannut ajan joksikin muuksi ja saanut aikaan myös sen, että joku toinen – yleisö – on nähnyt ja kokenut jotain – -”
Nyt kun emme pääse kokemaan tavanomaista yhteenkuuluvuutta, elävän taiteen tarjoama lohtu tuntuisi erityisen arvokkaalta. Onneksi on kirjoja.
Marraskuussa 2021 Helsingin Sanomissa haastateltu sarjayrittäjä ja sijoittaja Caterina Fake totesi, että teknologia-alalla toimivien ihmistenkin olisi syytä lukea laajasti. Sitten hän siteerasi Charles Darwinia:
”Jos minun olisi elettävä elämäni uudelleen, ottaisin säännöksi lukea hieman runoutta ja kuunnella hieman musiikkia ainakin kerran viikossa, sillä nyt surkastuneet aivojeni osat olisivat kenties siten pysyneet käytön ansiosta aktiivisina. Noiden mieltymysten menetys on onnen menetystä, ja se saattaa olla älylle haitallista; ainakin se on luultavasti haitallista moraalille heikentäessään aivojemme emotionaalista osaa.”
(Elämäni, suomennos Anto Leikola)
Taide on välttämätöntä kehitykselle, ajattelulle ja hyvinvoinnille. Se ruokkii kykyämme eläytyä, ymmärtää ja rakastaa.
Taidetta on käytetty välineenä vallankumouksissakin; mutta teokset, joiden vaikutukset liittyvät yksityisempään, hiljaisempaan kokemiseen ja itse elämiseen, muuttavat vastaanottajaansa usein paljon syvemmin ja peruuttamattomammin. Sitä vain on lähes mahdoton todentaa, sillä tällainen kehitys ei useinkaan ilmene hetkessä, näy ulospäin tai mahdu käytettävissä oleviin mittareihin ja kvartaaleihin.
–
Ihmisen evoluutiossa kyky luoda mielikuvia ja ajatella luovasti on ohittamaton. Ja taide, jos mikä, on luovan mielen vapaimpia, ennakoimattomimpia ja kiinnostavimpia ilmenemismuotoja.
Taide on oma kielensä (aiheesta kirjoitti hiljattain The Economistissa myös taiteilija Ai Weiwei), joka puhuttelee aistejamme ja ymmärrystämme monella kanavalla yhtä aikaa, usein ristiriitaisinkin tavoin. Kielen alkeet oppii vähällä vaivalla, ja silti niiden kautta saattaa raottua kokonainen universumi.
Koska taide luo omat sääntönsä ja sen kielioppi muuttuu koko ajan, kukaan ei voi täydellisesti hallita sitä.
Juuri tämä tekee siitä kiehtovaa – mutta samalla se aiheuttaa vierastusta, alemmuutta, ennakkoluuloja ja turhautumista niissä, jotka eivät ole kiinnostuneet kielen oppimisesta tai joille ei ole puhuttu tätä kieltä kotona, koulussa tai harrastuksissa, eikä näiden jälkeenkään.
Miten saisi perille viestin, että kaikkien ei tarvitse kiinnostua taiteesta (vaikka kannattaisi joskus ehkä kokeilla), eikä siihen panostaminen yhteiskunnassa ole aina pois jostain akuutisti tärkeämmästä?
Miten yleistä ajattelua voisi muuttaa takaisin siihen sata vuotta sitten vallinneeseen ja Suomea merkittävällä tavalla rakentaneeseen ymmärrykseen, että sivistys, koulutus ja taide nähtäisiin tavoiteltavana pääomana ja sijoituksena tulevaisuuteen?
Muun muassa näin kirjoittaa liikkeenjohdon konsulttina toimiva Max Mickelsson:
”Taide on väline, joka auttaa meitä pysähtymään, reflektoimaan, kuvittelemaan toisin, vaihtamaan näkökulmia ja vauhdittamaan keskustelua. Lopulta tämä muovaa todellisuutta ja tulevaisuutta, jota olemme rakentamassa.”
Vaikka vierastan hyötyajattelua, taide voi olla myös monella tavalla hyödyllistä. En haluaisi välineellistää, mutta taide todella pystyy kaikkeen siihen, mitä edellä luetellaan. Ja paljon enempään!
Taide voi olla aikakone, ajatusten, energian ja tunteiden siirtäjä, arvojen ja ennakkoluulojen mikroskooppi, muistigeneraattori, näkökulmien tehosekoitin…
Taide voi olla ihmisen paras keksintö.
Avainsanat: Kehitys, Kulttuuri, Sivistys, Taide, Taiteen merkitys